Blogit opetusvälineenä

Norjalaisen Bergenin yliopiston opettaja Jill Walker kirjoittaa artikkelissaan Weblogs: Learning in Public (2005), miten hän on käyttänyt blogeja opetuksessaan ja miten opiskelijat ovat suhtautuneet blogien käyttöön. Keskeinen viesti on, että blogit ovat muuttaneet ratkaisevasti aiempia suljettuja käytäntöjä. Kun ennen opiskelijoiden tekstit jäivät pääasiassa opettajan ja opiskelijan välisiksi, blogit ovat tarjonneet mahdollisuuden kokea, minkälaista on kirjoittaminen laajemmalle yleisölle. Tämä on valmentanut opiskelijoita verkottuneen maailman käytäntöihin.

Opiskelijoille oli suuri yllätys, että joku ulkopuolinen todella oli lukenut heidän tekstejään ja ajatuksiaan. He havaitsivat myös, että blogien avulla voi vaikuttaa ja saada itse vaikutteita. Opiskelija alkaa kirjoittaessaan ottaa aiempaa enemmän vastuuta omasta oppimisestaan, ja hän harjaantuu ilmaisemaan ajatuksiaan täsmällisesti.

Walker havaitsi, että opiskelijoita pitää ohjata blogikirjoittamiseen, sillä se ei käynnisty itsestään. Helppoja alkuharjoituksia olivat mm. kirjoittaminen päivän keskustelujen kiinnostavista pääkohdista, hyvien linkkien etsiminen omaan aiheeseen ja erilaiset kommentoinnit toisten blogeista. Opettajan työssä Walkerin mielestä oli hienoa nähdä, miten opiskelijat alkoivat oppia toisiltaan sekä kirjoittamisen muotoa että sisältöä. Pienryhmissä työskentely synnytti hyvää yhteistyötä. Näin syntyi verkkokirjoittamisen parasta antia: ei enää copy-pastea, vaan ajatusten ja tiedon jakamista vapaasti ja luovasti.

Blogikirjoittaminen vaatii sekä perinteistä kirjoitustaitoa että uudenlaista online-kirjoitustaitoa. Esimerkiksi lähteisiin viittaaminen käy linkkinen avulla, kun perinteisissä teksteissä merkitään viitteet ja kirjoitetaan lähdeluettelot.

Vaativaksi tehtäväksi opiskelijat kokivat toisten blogien arvioinnin. Mukaan tuli toden teolla eettinen taso, kun arvioija tiesi kohdistavansa kannanottonsa henkilöön, joka varmasti lukisi arvion. Vastassa on ihmisiä, joilla on tunteet ja todellinen elämä. Walker kehotti opiskelijoita nojaamaan kirjoittamisestaan humanistisiin periaatteisiin ja kunnioittamaan toisen osapuolen ihmisarvoa. Ketään ei saa tieten tahtoen loukata.

Walkerin opiskelijoista 20 prosenttia jatkoi bloggaamista "pakollisen" kurssin jälkeen. Nämä sanoivat löytäneensä bloggaamisesta työkalun tukea omaa ajatteluaan.

Minusta Walkerin artikkeli oli hyvin valaiseva tällaiselle aloittelijalle. Kuten Walkerin opiskelijoilla, varmaan meidänkin ryhmässämme on epäileviä tuomaita, jotka eivät vielä näe bloggaamisen mahdollisia etuja omassa opiskelussaan tai opetustyössä. Toisaalta asia kiehtoo, ja on syntynyt halu kokeilla tätäkin keinoa.

Walker korostaa kirjoittamisen merkitystä ajattelun selkeyttäjänä, eikä tämä tietenkään ole uusi keksintö. Blogit tuovat varmasti kirjoittamiseen aivan uuden yhteisöllisen ulottuvuuden, kun omat tekstit eivät jääkään vain omaan tietokoneeseen tai kirjoituspöydän laatikkoon. Aina on myös debatin mahdollisuus: lukija ei olekaan kanssani samaa mieltä. Silloin on otettava vastaan kritiikki, ja jos toisen kirjoittajan näkemys on epäilemättä oikeampi kuin omani, minulla on oltava kanttia muuttaa omaa näkemystäni.

Arvelen, että omien tekstien näkyminen ehkä laajallekin yleisölle voi olla jonkinlainen kynnys yleensä bloggaamiseen ryhtymisessä. Idea tietysti olisi, että aivan konkreettisessa kirjoittamisessakin harjaantuu juuri kirjoittamalla ja hyviä malleja muilta ottamalla.