Oppimisaihiot

Oppimisaihioiden olemuksesta alkoi tulla jonkinlainen kuva, kun kuunteli Tomi Jaakkolan esitystä lähipäivässä. Ainakin vahvistui ennakkokäsitys, että oppimisaihio voi tarkoittaa todella monenlaisia asioita ja että konkreettista täsmäohjeistusta vaikkapa ammattikorkeakoulun tiettyjen opintojaksojen käyttöön ei voi antaa.

Aihion käsite on määritelty hyvin laveasti: digitaalinen, pienikokoinen, internetissä välitettävä, erilaisissa oppimiskontekteissa käytettävä. Mistä näitä herkkupaloja ja innostavia murusia tai ideoita aihioiden kehittelemiseen löytäisi helpoimmin suomeksi? Jaakkolan kaikki oivat esimerkit ovat englanninkielisiä, mutta koulutus Suomessa on valtaosaltaan suomenkielistä. Niinpä olisi mieluusti nähnyt äidinkielisiäkin esimerkkejä.

Jospa joskus päästään Jaakkolan korostamaan aihioekonomiaan ja yhteisöllisyyteen, jossa synergia toimii ja kaikki tuovat hyviksi havaitsemansa aihiot yhteiseen käyttöön. Tällaista ei ymmärtääkseni vielä ole näköpiirissä.

Tutustuin BBC Learning -sivuston Communication skills -kokonaisuuteen ja sieltä löytyviin tehtäväaihioihin osoitteessa http://www.bbc.co.uk/keyskills/comms/1.shtml. Osuus alkaa hyvällä viestinnän yleisesittelyllä, mutta samantapaista tekstiä löytyy vaikkapa suomalaisten oppilaitosten sivustoilta. Varsinaisista aihioista voi napata ideoita ja soveltaa omaan työhönsä. Tehtävät pitää silloin kuitenkin kehitellä itse.

Learning Object Collections -sivuilta pääsee mitä erilaisimpiin aihekokonaisuuksiin. Pitääpä tutustua tarkemmin.

Kyllä tämäntyyppinen kirjoittaminen on todella julkista, kun alkaa Googlellakin löytyä...

Mitä te, jotka olette mahdollisesti jo opetuksessa käyttäneet blogeja, arvioitte tämän menetelmän eduiksi verrattuna jonkin sähköisen oppimisympäristön keskustelupalstaan? Siellä palstalla kuitenkin ollaan turvassa koko maailman silmiltä. Ajattelen nyt esimerkiksi vasta valmisteluvaiheessa olevien opinnäytteiden tai niiden osien kommentointia.

Blogit opetusvälineenä

Norjalaisen Bergenin yliopiston opettaja Jill Walker kirjoittaa artikkelissaan Weblogs: Learning in Public (2005), miten hän on käyttänyt blogeja opetuksessaan ja miten opiskelijat ovat suhtautuneet blogien käyttöön. Keskeinen viesti on, että blogit ovat muuttaneet ratkaisevasti aiempia suljettuja käytäntöjä. Kun ennen opiskelijoiden tekstit jäivät pääasiassa opettajan ja opiskelijan välisiksi, blogit ovat tarjonneet mahdollisuuden kokea, minkälaista on kirjoittaminen laajemmalle yleisölle. Tämä on valmentanut opiskelijoita verkottuneen maailman käytäntöihin.

Opiskelijoille oli suuri yllätys, että joku ulkopuolinen todella oli lukenut heidän tekstejään ja ajatuksiaan. He havaitsivat myös, että blogien avulla voi vaikuttaa ja saada itse vaikutteita. Opiskelija alkaa kirjoittaessaan ottaa aiempaa enemmän vastuuta omasta oppimisestaan, ja hän harjaantuu ilmaisemaan ajatuksiaan täsmällisesti.

Walker havaitsi, että opiskelijoita pitää ohjata blogikirjoittamiseen, sillä se ei käynnisty itsestään. Helppoja alkuharjoituksia olivat mm. kirjoittaminen päivän keskustelujen kiinnostavista pääkohdista, hyvien linkkien etsiminen omaan aiheeseen ja erilaiset kommentoinnit toisten blogeista. Opettajan työssä Walkerin mielestä oli hienoa nähdä, miten opiskelijat alkoivat oppia toisiltaan sekä kirjoittamisen muotoa että sisältöä. Pienryhmissä työskentely synnytti hyvää yhteistyötä. Näin syntyi verkkokirjoittamisen parasta antia: ei enää copy-pastea, vaan ajatusten ja tiedon jakamista vapaasti ja luovasti.

Blogikirjoittaminen vaatii sekä perinteistä kirjoitustaitoa että uudenlaista online-kirjoitustaitoa. Esimerkiksi lähteisiin viittaaminen käy linkkinen avulla, kun perinteisissä teksteissä merkitään viitteet ja kirjoitetaan lähdeluettelot.

Vaativaksi tehtäväksi opiskelijat kokivat toisten blogien arvioinnin. Mukaan tuli toden teolla eettinen taso, kun arvioija tiesi kohdistavansa kannanottonsa henkilöön, joka varmasti lukisi arvion. Vastassa on ihmisiä, joilla on tunteet ja todellinen elämä. Walker kehotti opiskelijoita nojaamaan kirjoittamisestaan humanistisiin periaatteisiin ja kunnioittamaan toisen osapuolen ihmisarvoa. Ketään ei saa tieten tahtoen loukata.

Walkerin opiskelijoista 20 prosenttia jatkoi bloggaamista "pakollisen" kurssin jälkeen. Nämä sanoivat löytäneensä bloggaamisesta työkalun tukea omaa ajatteluaan.

Minusta Walkerin artikkeli oli hyvin valaiseva tällaiselle aloittelijalle. Kuten Walkerin opiskelijoilla, varmaan meidänkin ryhmässämme on epäileviä tuomaita, jotka eivät vielä näe bloggaamisen mahdollisia etuja omassa opiskelussaan tai opetustyössä. Toisaalta asia kiehtoo, ja on syntynyt halu kokeilla tätäkin keinoa.

Walker korostaa kirjoittamisen merkitystä ajattelun selkeyttäjänä, eikä tämä tietenkään ole uusi keksintö. Blogit tuovat varmasti kirjoittamiseen aivan uuden yhteisöllisen ulottuvuuden, kun omat tekstit eivät jääkään vain omaan tietokoneeseen tai kirjoituspöydän laatikkoon. Aina on myös debatin mahdollisuus: lukija ei olekaan kanssani samaa mieltä. Silloin on otettava vastaan kritiikki, ja jos toisen kirjoittajan näkemys on epäilemättä oikeampi kuin omani, minulla on oltava kanttia muuttaa omaa näkemystäni.

Arvelen, että omien tekstien näkyminen ehkä laajallekin yleisölle voi olla jonkinlainen kynnys yleensä bloggaamiseen ryhtymisessä. Idea tietysti olisi, että aivan konkreettisessa kirjoittamisessakin harjaantuu juuri kirjoittamalla ja hyviä malleja muilta ottamalla.

Tervetuloa blogiin!

Onpa hauskaa, että tulit katsomaan blogiani. Täältä löytyy sekä viihdettä että asiaa.